New website location / Uusi kotisivun osoite

I moved my website to the following address:

http://personal.inet.fi/koti/jouni_vilkka/

Yllä olevasta osoitteesta saa kotisivuani kurkistaa siitä kiinnostuneet.

Filosofian opiskelua harkitsevalle

Alla on kopio viestistä, jonka kirjoitin vastaukseksi filosofian opiskelua harkitsevalle henkilölle, joka kyseli aiheesta neuvojani ja mielipiteitäni. Ajattelin sen ehkä kiinnostavan muitakin, joten kopioin sen tänne.

***********

En haluaisi masentaa, mutta...

Oikeastaan suosittelen, että mietit oikein tarkkaan, mitä muuta voisit opiskella, ennen kuin haet yliopistoon filosofiaa (pääaineena) opiskelemaan. Ylipäätään mitään humanistista tai yhteiskuntatieteellistä alaa ei kannata opiskella pääaineena, ellei ole valmiiksi oikeasti rikas tai muuten kykenevä itsensä työllistämään. Paitsi - kuten minun tapauksessani - jos se on ainoa vaihtoehto.

Nämä alat yleensä nimittäin kouluttavat melkein ainoastaan tutkijan uraa kohti, eikä se ole mikään mukava vaihtoehto: monen vuoden koulutus, että voi yrittää päästä hankkimaan jatkokoulutusta, että voi sitten saada surkeita apurahoja joskus kun onnistaa, ja parhaassa tapauksessa määräaikaisen viran joiksikin vuosiksi, eikä muuten senkään palkka ole huima. Monet hankkivat opettajan pätevyyden saadakseen edes jostain koulusta joskus ehkä pysyvämmän opettajan paikan, mutta niidenkin hakijoita onkin sen takia etenkin isompien kaupunkien tienoilla paljon enemmän kuin työpaikkoja...

Kannattaa miettiä ja etsiä oikeita ammattivaihtoehtoja. Esim. voisiko sosiaalityö kiinnostaa? Ns. perusammatin hankkiminen olisi varmaan ollut useimmille yliopisto-opiskelijoille parempi vaihtoehto. Itseään voi sivistää työnsä ohella esim. saittini itsenäisen opiskelun ohjetta noudattamalla. Filosofiaa (tai muita humanistisia tai yhteiskuntatieteellisiä aloja) voi toki opiskella sivuaineena jonkun järkevämmän pääaineen ohella. Esim. tulevalle asianajajalle filosofian opiskelusta voisi olla hyötyä, kuten myös tulevalle lääkärille. Kauppatieteilijät varmaan menestyvät tässä maailmassa paljon filosofeja paremmin. Tekniset alat (ks. teknilliset yliopistot) ovat hyvin työllistäviä, tietääkseni. Poliiseja ja vartijoitakin tarvitaan varmaan enenevässä määrin. Ammattikorkeasta voi saada jonkun mukavaan toimistotyöhön pätevöittävän diplomin, joka ei tee omistajastaan "ylikoulutettua" useimpiin niistä töistä. Eikä ole myöhäistä lähteä ammattikouluunkaan, sillä päteviä putkimiehiä, sähkömiehiä, yms. tarvitaan jotakuinkin aina.

Ja lisää koulutustahan voi aina hankkia, kun on ensin saanut työkokemusta, ehkä jopa melko pysyvän työpaikan.

*

Jos nyt vielä haluat tietää, niin yritän vastata kysymyksiisi. :)

Filosofiaa (kuten muitakin humanistisia aineita) opetetaan kaikkialla melko samalla tavalla. Kursseja voi suorittaa käymällä luennoilla (ja tekemällä luentotentin tai useammin kirjoitelman), seminaarimuotoisena (niissä jokainen kirjoittaa artikkelin, josta yhdessä keskustellaan), tekemällä kirjatenttejä, tai kirjoittamalla kirjoitelmia. Pro gradu -tutkielma yleensä yllättää opiskelijat vaativuudellaan. Kannattaa harjoitella sitä varten kirjoittamalla kirjoitelmia ja vaikka osallistumalla keskusteluun jollain netin hieman tavallista fiksummilla keskustelualueilla (jos semmoisia löytää ja niihin riittää aikaa).
Lisää tietoa esim. täällä:
http://www.uta.fi/laitokset/historia/filosofia/opiskelu/index.php
Kaikissa yliopistoissa on suurin piirtein samat systeemit.

Opiskelu yliopistossa on varsin itsenäistä. Ainejärjöstöjä ja muita opiskelijajärjestöjä on kyllä olemassa, kuten myös lukupiirejä, mutta on itsestä kiinni, kuinka näitä mahdollisuuksia hyödyntää. Monet (kuten minä) opiskelevat lähes täysin yksin. Mainitsin tästä, koska olen kuullut useiden opiskelijoiden kärsivän yksinäisyydestä ja tuen puutteesta, yms. Täällä ei ole sellaisia rakenteita kuin ehkä lukiossa, eikä sosiaalisia suhteita ole ehkä yhtä helppo luoda täällä kuin muualla. (Esim. ammattikorkeat ovat paljon koulumaisempia ja tässä mielessä ehkä mukavampia paikkoja.)

Olen nyt jatko-opiskelija (eli tarkoitukseni on valmistua joskus tohtoriksi, eli oikeaksi tutkijaksi), mutta erinomaisista opintosuorituksistani huolimatta tämä vaihe on todella vaikea. On hyvin todennäköistä, että epäonnistun, enkä koskaan valmistu tohtoriksi. Ja vaikka valmistuisinkin, voin silti joutua tekemään raksahommia yms. lopun ikääni. Olisin voinut valmistua ammattikorkeasta (jossa opiskelin jonkin aikaa) koodin vääntäjäksi ja tehdä nyt hyväpalkkaista työtä jossain toimistossa...

Jos varoituksistani huolimatta teet sen todennäköisen virheen, että opiskelet yliopistossa (etkä esim. teknillisessä yliopistossa), hanki työkokemusta vähintään joka kesä. Sillä on työmarkkinoilla enemmän arvoa kuin humanistisella maisterin tutkinnolla.

Onnea nyt kuitenkin, minkä tahansa tien valitsetkin!

Links to Scientific Skepticism

http://www.csicop.org/

http://www.skeptic.com/downloads/WhatDoIDoNext.pdf
http://www.skeptic.com/downloads/WhereDoWeGoFromHere.pdf

http://radio.seti.org/
http://www.skeptics.com.au/
http://blogs.discovermagazine.com/badastronomy/
http://www.badscience.net/
http://www.skeptic.org.uk/
http://www.quackwatch.com/
http://www.cbc.ca/quirks/
http://scienceblogs.com/
http://www.scientificamerican.com/podcast/podcasts.cfm?id=science-talk
http://www.sciencebasedmedicine.org/
http://docartemis.com/sciencepodcasters/
http://www.skeptic.com/
http://www.skepticwiki.org
http://www.snopes.com/
http://www.randi.org/
http://www.museumofhoaxes.com/
http://www.skepdic.com/
http://www.straightdope.com/
http://www.whatstheharm.net/

Podcasts:
http://www.yrad.com/cs/
http://www.geologicpodcast.com/
http://www.infidelguy.com/
http://www.logicallycritical.net/
http://www.logicallycritical.net/
http://www.youngausskeptics.com/
http://www.quackcast.com/
http://www.ottawaskeptics.org/the-reality-check
http://skepticzone.tv
http://www.skepticality.com/
http://skeptoid.com/

Started a new blog and a name change for this one

I've just started a new blog at http://rpgandboardgaming.blogspot.com/

I don't have a good name for it, so for now I'll just call it "RPGs, boardgames, and gaming". I've copied my texts on those subjects (and close to them) from this blog to that one, and intend to keep these subjects in their own, separate blogs (both bilingual - mostly in English, but partly in Finnish).

For that reason, this blog was renamed simply (also for lack of better title) "Jouni Vilkka's Philosophy". I will write here anything at least remotely philosophical, or intellectual. I might write about academic philosophy, history, the human sciences, or the natural sciences. Or I might write about my own political views (if any), or about things that important in my personal life, such as working out, or Secular Humanism, Scientific Skepticism, things like that. Time will tell what (if anything) I actually end up publishing here. :)

Don't shake hands - learn to bow like the Chinese!

For years I've hoped we stupid Westerners would finally learn to bow instead of shaking hands (thus exchanging some of our germs with other people). Now I'm glad to note that at least here in Tampere, Finland, city officials seem to have adapted a policy of not shaking hands with customers. Unfortunately, nobody there seems to have thought of replacing that (bad) habit with another one, such as a simple bow. (I mentioned this to the officials I met, but don't expect that to have any effect, as I'm not a consultant hired by the city.) But I hope they'll learn - I hope we'll all learn.

Of course it's possible that it will just take a long time. The officials here, according to a sign I read, have stopped shaking hands for the duration of the "current threat" or something, apparently believing that this is an unusual situation that will soon change as everything returns to normal. I doubt this will happen. Instead, I'm pretty sure that there will be more and more viral threats, especially as long as people keep shaking hands. And cultural things like that are hard to change rapidly. The farming methods in Asia should be changed much more urgently than our custom of shaking hands, but that doesn't seem to be happening.

I can only hope people all over the world start learning new customs and habits, instead of just panicking about the most recent case of flu or other candidate for the next Black Death.

How I Would Throw a Funeral

Yes, I meant "throw", as in "throw a party". After all, a funeral is really just one type of party (albeit, not necessarily a happy one - although in my humble opinion, it should be). For that reason, any general advice for throwing parties should be considered. Such as on this page: http://www.ehow.com/how_135180_throw-party.html

I don't pretend to have any great insight into this subject (or any other), but I have been forced to participate in several funerals that left me with the feeling they were badly executed. For a big part, this was because they were traditional, Finnish funerals, with the Lutheran church's representatives taking care of most of the practical issues. What apparently hasn't occured to many people, is to ask the simple questions "What is the purpose of the funeral?" and "Whom is the funeral for?" - and then to follow this reasoning to question all the tradition that goes with it.
Most of this, as well as the following meager advice, applies to other kinds of parties as well, such as weddings, for example - mutatis mutandis, of course.

The following is some more specific advice I've thought of.

I would have no actual burial as part of the funeral, unless really needed. In that case, I'd either do it afterwards with the select, small group only, or before the guests arrive to the memorial service. Of course, cremation in the presence of the family might be one option. If at all possible, I'd have the dead buried in the most ecological way possible, which usually means burial in cloth, not casket.

But I would prefer to have the remains in a coffin or an urn present during the memorial service. It would be as if the person is still there, and people could rhetorically address speeches to him or her, if they wish.

Of course, funerals are in reality held for the living, not the dead. The dead no longer suffer. That is something to be glad about. Nor do they care what sort of funerals they get. The living may still suffer, and the funeral may be necessary to alleviate their emotional suffering. Funerals serve several purposes, such as giving "closure" to those who knew and possibly loved the deceased, bringing together such people, and providing an opportunity to celebrate a life that's ended. In this grim world just the opportunity to have a party should not be looked down upon either. An important thing in all this is to remember that there may be several different kinds of people who all need the same closure. When planning and executing a funeral, co-operation with all these people is well adviced. Participation in the procedings may be important for some, unimportant for others. It seems common sensical to at least ask the people who were close to the deceased, what they think. If possible, a meeting for planning the event might be good, but with contemporary information technlogy, and "postmodern" life style separating people from each other by great distances, it might be unnecessary and impractical.

It's not possible to give universally useful practical advice, except this: do what seems best. Personally, I'd have no religious service with its empty rituals. I'd rather skip such pointless things and move straigh to the memorial service. This would allow one to remove the problems associated with travelling between the different places, like from a chappel & cemetary to a restaurant. Often it's hard to find parking spaces, and the whole process of moving from one place to another takes time that could be spent doing something more meaningful. And the empty rituals are for most people just boring waste of time anyway.

The memorial "service" should have a structure planned out beforehand, at least if it involves any performances. A eulogy, or several, could be presented, and they should be announced in the invitation card along with other possible performances, so everyone would know what to expect. I in general would avoid formalities, but professional speakers could be hired . There are secular humanists who practice that for a living, but undoubtedly even some priests, with proper instructions, could pull it off.

There you have it. In short, it's all about asking why the funeral is to be held, for whom, and what is it supposed to achieve. Throwing away useless tradition and reaching into the common human emotions and allowing them to be expressed is probably the most important aspect for each individual participant. To celebrate the life that ended, the achievements of the deceased, is a way to honour that person, and our common humanity. No superstitious trappings are needed, and for a growing majority, such things are more of a hindrance than any sort of benefit by now. In the end, a funeral is just one type of party, where people with something - or someone - in common can come together and celebrate.

Mikael el-Hakim (i.e. Waltari) uskonnosta

Seuraava lainaus on odotellut pöydälläni jotain käyttöä jo varsin kauan. Kun en kerran sille muutakaan keksinyt, päätin kopioida sen tänne.

"Todellinen uskovainen pitää omaa uskoaan ainoana oikeana, olipa hän kristitty, juutalainen tai muslim, ja tapuminen kunnioittamaan toisten uskoa tahtomatta tappaa heitä sen tähden merkitsee vain ihmisen sydämessään luopuneen uskostaan. Epäilemättä maailmassa on jo koko joukko valistuneita ihmisiä, jotka ajattelevat kuten sinä, mutta heidän lukumääränsä on aina pysyvä pienenä ja heidän on pakko pysyä pysyä viisaasti vaiti, koska vain ahdasrajainen, kiihkoileva usko kannustaa ihmisen tekoihin eikä suinkaan valistunut viisaus.
[...]
Uskonsa menettäneen on aina varminta pysyä vaiti, koska ihmisten suuri joukko haluaa ikuisesti uskoa ja uskon väistämättömänä seurauksena on toisten tappaminen uskon eroavaisuuksien vuoksi."
- Mikael el-Hakim suurvisiirille
Mika Waltarin teoksessa Mikael Hakim (s. 338; WSOY, 1949)