Ajoradalla pyöräily ja taksikuskit

Se on kyllä surkuhupaisaa, kun taksikuski yrittää neuvoa pyöräilijälle liikennesääntöjä. 

Ensinnäkin: Motiivi tähän taitaa olla joillakin autoilijoilla oleva vihamielinen asenne pyöräilyä ja etenkin ajoradalla tapahtuvaa pyöräilyä kohtaan. (Jos joku osaa minulle selittää, mistä tämä johtuu, niin selittäkää toki.) On tietysti mahdollista, että oikeasti motiivi onkin jokin muu, mutta näin minä silti toistaiseksi luulen.

Toiseksi: Monet taksikuskit näyttävät rikkovan liikennesääntöjä lähes jatkuvasti. Monet heistä eivät ilmeisesti edes osaa pysäköidä ajoradalle, vaan joskus ajavat pitkiäkin matkoja pitkin kevlejä/pyöräteitä/jalkakäytäviä, koska "eivät halua häiritä liikennettä". Eivät ilmeisesti ymmärrä ollenkaan aiheuttamaansa haittaa ja vaaraa, tai eivät vain välitä sellaisista. Toki samaa tekevät myös ruoka- ja muut lähetit, ja muutkin autoilijat. (Käsittääkseni tämä on Suomessa paljon tavallisempaa kuin useassa muussa maassa.)

Kolmanneksi: Osoittaa (etenkin edellinen kohta huomioiden) melkoista ylimielisyyttä kuvitella tietävänsä pyöräilijöitä paremmin pyöräilyä koskevat liikennesäännöt, etenkin kun urputtamista jatkaa vielä sen jälkeen, kun pyöräilijä on todennut, ettei taksikuskin väite pidä paikkaansa.

Tapauskertomus: Ajoin juuri hetki sitten polkupyörällä ajoradalla ja pysähdyin punaisiin valoihin. Olin menossa suoraan. Kääntyville ei varsinaisesti ole kääntymiskaistaa tässä kohdassa, mutta koska ajorata on leveä, sitä käytetään niin kuin oikealle kääntyville olisi kääntymiskaista. Siihen viereeni ajoikin taksikuski, joka avasi ikkunansa ja ilmoitti että ajoradalla ei saisi pyöräillä, koska sen yhdellä (ajosuunnassani vasemmalla) puolella on kaksisuuntainen pyörätie. Totesin, että ei pidä paikkaansa, johon hän vain toisi väitteensä eli jankutti. Olisin ehkä jaksanut yrittää selittää asiaa hänelle, mutta liikennevalo vaihtui vihreäksi, joten jatkoin matkaani.

Huvittavasti (?) heti risteyksen ylitettyäni, takaani tuli taksi (toivon, että ei sama, koska hän oli ryhmittynyt kääntymään, mutta en ole varma), joka ohitti minut varsin läheltä ("opetusohitus"?). Seuraavaan valoristeykseen oli sata metriä, mutta tällä matkalla täytyi siis ohittaa ja tämä vielä täytyi tehdä hyvin läheltä. Käsittääkseni yleinen ohje ja muualla maailmassa lakikin sanoo, että pyöräilijä pitäisi ohittaa 1,5 metrin etäisyydeltä. En itse yleensä pidä tätä tarpeellisena, mutta tämänkertainen arviolta 20 senttiä on kuitenkin hieman turhan läheltä minunkin mielestäni. (Lisäksi se tapahtui osittain risteysalueella.) Tämän taksikuskin käytös sopii hyvin alussa mainitsemaani käsitykseeni muista piittaamattomista taksikuskeista, joilla on erityistä vihamielisyyttä ajoradalla tapahtuvaa pyöräilyä kohtaan. 

Minua sanallisesti, virheellisesti ohjeistanut taksikuski oli keski-ikäinen, "valkoinen", miesoletettu. Ikävä kyllä, tällainen ylimielisyys ja omahyväinen varmuus itsestään on kyllä tyypillistä tällaiset attribuutit omaaville henkilöille. Ei tietenkään kaikille; olenhan itsekin valkoinen, keski-ikäinen, hetero cismies. Kaikkien voisi olla hyvä oppia hieman nöyryyttä, edes tiedollisissa asioissa. Sitä voisi oppia esimerkiksi opiskelemalla filosofiaa.

Kotiin päästyäni päätin tarkistaa asian ja kirjoittaa tämän päivityksen. Siltä varalta, että lukijalle on vielä jäänyt epäselväksi, niin tähdennän nyt vielä, että todellakin mainitsemassani tilanteessa polkupyörällä saa ajaa ajoradalla. Laki sanoo näin:

"Jos kaksisuuntainen pyörätie on vain tien vasemmalla puolella ja ajoradan oikealla puolella olevan pientareen tai ajoradan oikean reunan käyttö on kulkureitin tai muun vastaavan syyn vuoksi turvallisempaa, polkupyöräilijä saa käyttää piennarta tai ajoradan oikeaa reunaa." (10.8.2018/729 Tieliikennelaki, Liite 3.1 Määräysmerkit, D5)

Koska tarkoitukseni oli ylittää risteävä tie, eikä vasemmalla puolella oleva pyörätie jatkunut siellä, olisin joutunut pyörätietä ajamalla ylittämään ajoradan päästäkseni oikeanpuoleiselle kaistalle, mikä nähdäkseni on paitsi kohtuuton vaiva, myös ylimääräinen riski. On siis turvallisempaa ajaa pitkin ajorataa, eikä pyörätietä, ja tämä on myös nähdäkseni laillista.

Kunpa joku opettaisi taksikuskeillekin liikennesäännöt ja yleisesti parempaa, muut paremmin huomioivaa asennetta. 

Kevyen liikenteen väylistä

Joku polki edelläni hitaasti keskustaan päin keskellä kevliä, joten soitin kelloa päästäkseni ohi. Tyyppi väisti vasempaan (!) reunaan ja kysyi, kummalta puolelta haluan ohi. Tosin tajusi vastauksen katsoessaan sijoittumistani, mutta vastasin silti ohi mennessäni että "tavalliseen tapaan vasemmalta ohi". En tiedä, oliko tottumaton pyöräilemään (taisi olla noin 60-vuotias, ei humalassa, eikä kännykän vaikutuksen alainen), mutta oli kyllä ihmeellinen reaktio väistää takaa tulevaa siirtymällä vasempaan reunaan.

Kolme-neljä kävelijää töpeksi myös lyhyellä reissullani kävelemällä keskellä tai vasenta laitaa. Yksi heistä melkein väisti minua toisen pyörän eteen, mutta ehdin vaikuttaa häneen omalla ajolinjallani, jotta hän ymmärsi pysyä väärällä puolen väylää (omalla vasemmallaan).

Jostain syystä ihmiset eivät ilmeisesti vaan pidä mitään muuta oikeana liikenteenä kuin autoliikennettä. Etenkin pyörällä kulkiessa on kevleillä aina väisteltävä kaikkia ja hidastettava vastaan kävelevien takia (ja varottava muuten vaan yllättävästi käyttäytyviä). Kesällä jaetut kevlit helpottavat, mutta talven tullen maalaukset eivät näy ja ihmiset kävelevät sitten missä sattuu.

Yleisesti ottaen luulen, että kevlien jakaminen on huono idea. Jos kävelijät pysyisivät oikeassa reunassa, yhdistetty kevli toimisi ihan hyvin - myös talvella. Kävelijät eivät yleensä taida katsella liikennemerkkejä ja voi olla välillä vaikea tietää, onko kevli jaettu vai yhdistetty, esim. jos tulee kevlille kohdasta, jossa ei liikennemerkkiä ole. Jaetuilla kevleillä liikkuminen on aika ikävää kaikille, koska osa kävelijöistä joutuu keskelle kevliä, vaikka reunassa käveleminen tuntuisi turvallisemmalta ja paremmalta.

Talvella vielä usein iso osa kevlistä on lumikasan alla, koska ei haluta aurata kokonaan vaan käytetään ajoradan lumien säilytykseen.

Sitten on tietysti paljon niitä, jotka kulkevat laumana tai rivinä, koska eivät välitä muille aiheuttamistaan haitoista. Suosittelen kaikille jonossa kävelyn opettelemista.

Autoilijat luulevat kaikkia jalkakäytäviä kevleiksi ja ärsyyntyvät ajoradalla polkijoista. Jotkut kävelijät ärsyyntyvät jalkakäytävillä polkijoista (vaikka pyöräilijä vie vähemmän kaistanleveyttä kuin monet kävelijät). Välillä maalaukset ja liikennemerkit ovat keskenään ristiriidassa, eikä voi tietää, onko esim. merkki poistettu tarkoituksella vai unohtunut laittaa paikalleen.

Ja sitten on vielä niitä kevleille pysäköiviä autoilijoita. Argh. Ei niistä nyt enempää.

Jos pyöräilijöille yms. olisi erilliset väylät, joille ei autoilla pääsisi, kulkeninen helpottuisi ja paljon useampi voisi siirtyä pyöräilyyn. En vaan oikein usko että sellainen toteutuu. Toki ajoratoja voi kaventaa ja muuttaa sellaisiksi, joissa kuuluu mennä pyöräilijöiden ehdoilla, mutta aika moni autoilija vastustanee sellaista, joten demokratiassa sellaista ei ole helppoa toteuttaa. Tai vaikka muutettaisiin, käytettäisiinkö niitäkään oikein?

Autoilusta suurin osa pitäisi kuitenkin etenkin kaupungeissa saada vaihdettua pyöräilyksi, mutta harva vain vähän pyöräilevä uskaltaa lähteä ajoradalle pyöräilemään. Jotenkin siis pyöräilyä pitäisi tehdä helpommaksi ja houkuttelevammaksi.

Minusta parempia infraratkaisuja odotellessa olisi hyvä vaihtaa jaetut kevlit yhdistettyiksi kevleiksi (takaisin) ja kampanjoida niin, että kaikki osaisivat käyttää niitä kuin ajorataa, oikeassa reunassa pysyen. Joissain paikoissa tämä onnistuu jossain määrin jo nyt kesäisin, koska maahan on maalattu kulkusuuntaa osoittavat nuolet ja kaistojen välille erotin.