Esikristillisestä kristilliseen uskoon ja sitten uskonnottomuuteen

Muinaisusko alkoi Suomessa keskiajalla saada kristinuskosta kilpailijan. Idästä tulleet keskeiset kristinuskoon liittyvät sanat viitannevat siihen, mistä kristinopit ensin levisivät, mutta läntisen (katolisen) kirkon piiriin Suomi kuului 1100-luvulta aina 1500-luvun lopun luterilaiseen “uskonpuhdistukseen”. Puhdasoppisuusvaatimus tarkoitti 1600-luvun ajan, ettei muita kuin luterilaista uskontoa saanut harjoittaa (maastakarkoituksen uhalla). Uskoa puhdistettiin nimenomaan katolilaisuudesta, muinaisuskon piirteitä ja vanhoja taikauskoja ym. kansanuskoa suvaittiin enemmän. Teologien noitateoria rantautui myös Suomeen ja sai aikaan hieman hysteriaakin. Väitettyyn noitasapattiin liittyviä oikeudenkäyntejä oli 1660-luvulla.

Viimeistään luterilaisuuden mukana kirkko ja valtio sidottiin toisiinsa papiston muodostaessa osan virkamiehistöstä. Pietismi kuitenkin levisi 1600-luvun lopulla Suomeen ja aiheutti tämän liiton kyseenalaistamista. 1726 - 1870 voimassa olleen konventikkeliplakaatin avulla pietismiä rajoitettiin kieltämällä luvattomat, ilman seurakunnan pappia järjestetyt uskonnolliset kokoontumiset. 1800-luvun mittaan ympäri Suomea syntyi kuitenkin herätysliikkeitä ja niiden seuraan 1900-luvun puolella liittyi myös Yhdysvalloista peräisin oleva herätyskristillisyyden muoto, ns. vapaat suunnat.

1859 jaettiin kunnallishallinto hengellisiin asioihin keskittyvään kirkonkokoukseen ja maalliset asiat hoitavaan pitäjänkokoukseen. Kansakouluasetus 1866 otti koulutuksen pois kirkon hallinnasta; oppikoulu irtosi tuomiokapitulin alaisuudesta 1870 uuden kirkkolain takia. Samaisen lain mukaan aiempaa itsenäisempi kirkko (uuden kirkolliskokouksen kautta) säätäisi itseään koskevat lait, vaikka valtio valvoikin uskonnollisten yhteisöjen toimintaa. 

Sisällissodan jälkeen kommunismin vastustajana profiloituneen kirkon poliittinen valta-asema yhteiskunnassa voimistui vuosisadan alkuun nähden. Uskonnonvapauslaki astui silti voimaan 1923. (Tämä johti siviilirekisterien ja myöhemmin mm. Vapaa-ajattelijain Liiton perustamiseen.) Koska monet papit olivat menneet mukaan äärioikeistolaiseen lapuanliikkeeseen 1920-luvulta lähtien, kirkon arvostus heikkeni yhteiskunnassa. Kirkon johto torjuikin liikkeen 1932. Toisen maailmansodan ansiosta kirkon arvovalta kasvoi taas, mutta ei pysyvästi.

1960-luvulla alkanut Suomen merkittävä teollistuminen ja sitä seurannut muutto maalta kaupunkeihin, sekä 1990-luvulla alkanut maahanmuutto ovat modernisoineet (esim. koulutuksen osalta) ja moniarvoistaneet suomalaista yhteiskuntaa, sekä näiden kautta vahvistaneet sekularisaatiota. Erilaisia uskontoja on rantautunut Suomeen jonkin verran (ja Karhun kansa syntynyt täällä), mutta uskonnottomuus ja uskonnollisiin yhteisöihin kuulumattomuus on kasvanut huimaa vauhtia etenkin Vapaa-ajattelijoiden avattua Eroakirkosta.fi -palvelun 2003.

Educa-raportti

Olin Educa-messuilla jakamassa Vapaa-ajattelijain Liiton esitteitä opetusalan ihmisille. Tämä oli ensimmäinen, mutta tuskin viimeinen kerta, kun olin messuilla ständin takana. Aiemmin olin käynyt Educa-messuilla koulutuksen yhteydessä, joten paikka ja useimmmat siellä esittäytymässä olevat tahot olivat minulle jo ennestään tuttuja. Meidän ständimme oli mielestäni sille juuri sopivassa paikassa, kansalaisvaikuttamisen toriksi kutsutulla tiiviillä erikoisalueella, suurin piirtein keskellä messuhallia. Valvoin pistettämme enimmän osan aikaa yksin ja jonkin aikaa yhdessä Lasse Pylkin kanssa. Muutaman kerran Lassekin miehitti asemaamme minun käydessä syömässä.

Pyrin houkuttelemaan ihmisiä ständillemme ystävällisillä tervehdyksillä. Pöydällä esitteidemme keskellä oli myös tarjolla karkkia, joka houkutteli etenkin paikalla olevia lapsia käymään pisteellämme useammankin kerran. Joskus annoin heillekin esitteitä mukaan.

En edes yrittänyt pysäyttää ihmisiä, jotka olivat selvästi (kävelynopeuden perusteella) menossa johonkin, tai jotka olivat muuten selvästi meitä vältteleviä (muun muassa siksi, että olivat jo esitteitämme katsoneet). Vain harvat messuvieraat kulkivat ohi nenäänsä nyrpistäen, selvästi vastenmielisyyttään osoittaen. Muutamat kielteisesti Liittoon tai edustamiimme asioihin suhtautuvat kommentoivat meille henkilökohtaisesti suoraan ja – kuten näissä asioissa kokemukseni mukaan on tavallista – selvästi tuntematta juurikaan kommentoimaansa asiaa. Ainakin pari vierasta kertoi olevansa jopa vapaa-ajattelija yhdistysten jäseniä ja muutama olevansa vapaa-ajattelijoita ilman jäsenyyttä. Myös jotkut uskonnolliset ihmiset kertoivat kannattavansa (joitakin) pyrkimyksiämme. Eräs jopa sanoi, että voisi liittyä takaisin kirkkoon, jos se ensin erotettaisiin valtiosta.

Eniten pyrin mainostamaan elämänkatsomustietoesitettämme, toissijaisesti lehtiämme (Vapaa Ajattelijan lisäksi meillä oli Helsingin vapaa-ajattelijoiden tekemää Uskomaton-lehteä ja joitakin vanhoja Protulehtiä). Muita esitteitä esittelin vain niille, joilla oli vielä näiden jälkeen mielenkiintoa jäljellä. Suurimmalla osalla oli. Kaikki eivät tietenkään ottaneet esitteitä mukaansa, koska messuilta oli kertynyt jo muutenkin tarpeeksi kannettavaa. Vain harvat olivat ymmärtäneet ottaa mukaansa selkärepun.

Pääosin suhtautuminen meihin, siis Vapaa-ajattelijain Liittoon, oli siis nähdäkseni myönteistä. Useimmat läheltä kulkijat sain pysähtymään ständillämme ja ottamaan esitteitämme. Monet sanoivat olevansa samaa mieltä Liiton kanssa esim. siitä, ettei uskonto kuulu kouluun. Keskusteluja syntyi monienkin messuvieraiden kanssa. Jotkut heistä jäivät puhelemaan kanssani enemmän tai vähemmän vapaa-ajatteluun liittyvistä asioista useaksi minuutiksikin, parantaen päivääni merkittävästi. Erityisen miellyttävä oli eräs teologian opiskelija, jonka kanssa olisin mielelläni jutellut enemmänkin.

Pääsin lauantaina kurkistamaan muiden esittäytyjien ständejä ja keräämään heitlä enemmän tai vähemmän tarpeellisia näytteitä, kuten mainosheijastimia. Kahvi ja etenkin ruoka messukeskuksessa oli mielestäni turhan kallista, kuten odottaa saattoi. Ilmaista kahvia oli onneksi tarjolla kansalaisvaikuttamisen torin kahvinurkassa lähellä omaa ständiämme.