Pakko (ja kirjoitukset) pois lukiosta!

Olen hyvin pitkään ollut sitä mieltä, että koulujestelmä ei toimi ja että sitä pitäisi muuttaa mielekkäämmäksi. Nyt kiinnitän huomiota lukiosysteemiin.
On selvää, että lukioihin menevät pitkälti ne, jotka eivät keksi mitä muutakaan tekisivät. Pienempi osa on niitä, joilla on (luultavasti jostain, ehkä yleensä kotoa, annettu) valmiina tulevaisuuden suunnitelma.

Lukion kirjoituksia käytetään korkeakoulujen opiskelijavalinnassa. Kuitenkin järjestetään myös erillinen valintakoe. Tämä tietysti tarkoittaa päällekäisyyttä. Hölmöin kuulemani ehdotus päällekäisyyden korjaamiseksi on valintakokeiden poistaminen. Ehkä tämmöistä on ehdotettu siksi, että ajatuskin lukion kirjoitusten poistamisesta on liian radikaali?

Kuitenkin lukion kirjoitukset on täysin turha ja lähinnä haitallinen käytäntö. Lukion opiskelijoita voidaan yrittää motivoida opiskeluun pelottelemalla kirjoituksilla. Tämä ei tietenkään toimi kuin niiden aineiden osalta, joita kyseinen opiskelija aikoo kirjoittaa. Tosin minä en ymmärrä, miten ihmeessä kukaan voi ensimmäisenä lukiovuotenaan tietää mitä aikoo lopulta kirjoittaa?

Keskittymällä kirjoituksiin saadaan kuitenkin aikaan sama vaikutus kuin ylipäätään kokeisiin tähtäävällä oppimisella, eli asia hallitaan kokeessa, mutta unohdetaan heti sen jälkeen. Jotkut yliopisto-opiskelijatkin ikävä kyllä suorittavat edelleen kursseja tällä, ehkäpä lukiossa opitulla tavalla. He lukevat koetta edellisen päivän tai yön kirjatenttiin, jolloin yksityiskohdat jäävätkin ehkä juuri tentin ajaksi mieleen. Jotkut tekevät näin jopa oman pääaineensa kohdalla – eivät siis vain joillain pakollisilla kursseilla. En voi kuin ihmetellä, miten näin ajattelevat ihmiset ylipäätään ovat yliopistoon päätyneet. Mutta tällaiseen opiskeluun lukion kirjoitukset ohjaavat. No hyvä on, ehkä myös pääsykokeet, ellei niitä suunnitella hieman eri tavalla.

Pääsykoe joka tapauksessa mittaa mielestäni paljon lukion kirjoituksia paremmin opiskelijan mielenkiintoa ja sitä kautta motivaatiota aineeseen. Lukiosta valmistuvakaan ei välttämättä ole vielä löytänyt “omaa juttuaan”, sitä mitä haluaisi, parhaassa tapauksessa jopa intohimoisesti, tehdä ison osan elämästään. Sen sijaan joskus muutaman vuoden myöhemmin tämä intohimo on voinut löytyä. Se intohimo voi sitten näkyä pääsykokeessa ja erityisesti se näkyy opiskelussa, jos opiskelija pääsee intohimoaan seuraamaan.

Oletan nyt kuitenkin, että suurin osa lukiolaisista ei oikein tiedä, mitä haluaisi tehdä tulevaisuudessa. Heitä ei välttämättä kiinnosta monikaan asia, joita koulussa yritetään heille opettaa. Nykyjärjestelmässä ymmärtääkseni yksittäisen kurssin huonolla arvosanalla ei ole merkitystä lukion opiskelijalle, jos hän ei suorita ainetta useampaa kurssia. Yksittäinen pakollinen kurssi on siis tällaiselle opiskelijalle samantekevä, kunhan vain pääsee sen läpi. Niinpä hän voi käyttää tunnin pulisemiseen kavereiden kanssa tai vaikka kännykällä pelaamiseen. Hän tulee tietysti näin toimiessaan häirinneeksi muita opsikelijoita, joista osa voisi olla kiinnostunut opetuksesta. Ja opettajaakin semmoinen voi häiritä, mikä sitten heijastuu opetukseen. Mutta eihän lukiolainen tällaista taida tajuta vaikka se hänelle tavattaisiin.

Edellä mainitut viat koulujärjestelmässä voisi korjata aika yksinkertaisella, mutta radikaalilla tavalla. Ensinnäkin kirjoitukset pitäisi lakkauttaa. Toiseksi, kaikki pakollisuus pitäisi poistaa lukiosta. Kaikista eri aineista pitäisi tarjota mainoksia (esim. videoita ja kirjasia), joilla esiteltäisiin aineita. Edes arvosanoja ei tarvitsisi käyttää. Idea olisi, että kolmen vuoden (tai ehkä neljän, mutta luulen että kolme vuotta tällä systeemillä riittäisi, toisin kuin nykyisellä) ajan opiskelijat saisivat “etsiä itseään” tai ainakin itseään kiinnostavia aloja ja asioita varsin vapaasti. He voisivat kokeilla erilaisia kursseja välittämättä arvosanoista tai kokeista. He voisivat tutkia mitä tahansa itseään kiinnostavaa asiaa.

Opettajien tehtävän painotus siirtyisi enemmän opintojen ohjaajan roolin suuntaan. Oppiminen muuttuisi enemmän opiskelijakeskeiseksi ja erilaisissa projekteissa yhteisölliseksi oppimiseksi. Tiedonhaku ja kriittinen ajattelu nousisivat tärkeimmiksi opettajien huomion kohteiksi, koska perinteistä tuntiopetusta olisi vähemmän.

Viimeaikoina on puhuttu ja kirjoitettu paljon siitä, miten suomalaiset pärjäävät tiedollisissa asioissa, mutta eivät viihdy koulussa. Ainakin lukiossa viihtyvyys varmasti paranisi, jos ehdotukseni pantaisiin täytäntöön.

Alternative & Critical Media

Some links:

www.motherjones.com
www.newint.org
www.adbusters.org
www.altpress.org
www.counterpunch.org
www.fair.org
www.indymedia.org
www.infoshop.org
www.oneworld.net
www.prwatch.org
www.alternativenews.org
www.bignoisefilms.com
www.whisperedmedia.org

Hatuttomuus hatuttaa

Tampereen Normaalikoulussa (ja varmaan muissakin kouluissa) on käytössä pukeutumiskoodi. Oikeastaan siellä on opettajille muistaakseni oma pukeutumiskoodi myös, mutta nyt tarkoitan oppilaiden pukeutumiskoodia. Tarkemmin sanottuna päähineen (joiksi lasketaan ainakin lippikset, pipot ja huput) käyttökieltoa sisätiloissa.

Etenkin (aineen)opettajaksi opiskelevan näkökulmasta tämä on erikoista, koska kyseessä on harjoittelukoulu, jossa tulevia opettajia koulutetaan. Tulevia opettajia opetetaan samalla siis noudattamaan ylläpitämään tätä pukeutumiskoodia. Tämä on nähdäkseni ristiriidassa muun opettajien saaman opetuksen kanssa, jossa puhutaan sellaisista asioista kuin  kasvattaminen kriittiseen ajatteluun, yhteiskunnalliseen osallistumiseen ja aktiivisuuteen, sekä painotetaan moniarvoisuutta, yksilöllisyyden arvostamista ja ainakin opettajan roolia jonkinlaisena intellektuellina ja kansankynttilänä.

Tällainen pukeutumiskoodi vaikuttaa kuitenkin perinteiseltä passiivisten, nöyrien ja ajattelemattomien alamaisten kasvattamiselta, jota nationalisessa hengessä aiempina vuosikymmeninä ja satoina on pidetty koulun tehtävänä. Samaiseen ajatteluun kuuluu myös yhteiskuntaluokkien ylläpitäminen, eli köyhien työläisten lapset pysyköön köyhinä työläisinä, varakkaampien lapsille olkoon korkeampi asema yhteiskunnassa. Olisihan se kamala, jos köyhällistökin uskaltaisi ajatella ja olla yhteiskunnallisesti aktiivista. Koulujärjestelmän toiminta työttömien, sekä lasten ja nuorten varastona voisi vaikeutua. Ties millä muilla tavoilla voisi yhteiskuntarauha (status quo, eli oikeasti vallanpitäjien valta-asema) järkkyä.

Samalla kun pukeutumiskoodilla kielletään päähineiden käyttö sisätiloissa lähes kaikilta (tosin naisille ehkä sallitaan jotkin pukuun kuuluvat päähineet mielenkiintoisena ja paljastavana poikkeuksena), perinteeseen vedoten, sallitaan epäilemättä kuitenkin joillekin toisille tiettyjen päähineiden pitäminen uskontoon, kulttuuriin tai toisiin perinteisiin vetoamalla. Samalla relativistisella tavallahan perustellaan myös tyttöjen ympärileikkausta, joten eipä ole ihme jos sitä päähineasiassakin käytetään. Mutta vakuuttaako tuo argumentti ketään? Ja missä suhteessa se on esimerkiksi perustuslakiimme? Perustuslain mukaanhan Suomessa kaikki ovat tasa-arvoisia riippumatta muun muassa sukupuolesta ja uskonnosta tai vakaumuksesta. Jos kuitenkin uskonnollinen päähine sallitaan, mutta uskonnotonta hattua ei, osoitetaan koululaisillekin selvästi kuinka toiset ihmiset ja asiat vain ovat eriarvoisia. Hienoa kasvatustyötä kouluilta todellakin.

Olen tämäntapaisia ajatellut jo aika kauan, enkä voi uskoa olevani ainoa tai edes ensimmäinen näin ajatteleva. Mistä sitten johtuu että tämä käytäntö kouluissa kuitenkin jatkuu? Ovatko  intellektuellit eli toisinajattelijat opettajien keskuudessa edelleen niin harvoja poikkeuksia?

Mainoksista hyötyäkin

Olen hyvin pitkään vältellyt mainoksia. Ovessani on noin kymmenen vuotta ollut ilmaisjakelukielto, enkä yleensä katsele mainoksia niistäkään lehdistä joita minulle tulee. Selaan kyllä nykyään jonkun kauppaketjun tms. lehteä, jotka minulle nimellä tulevat, koska olen ketjun kortin omistaja, mutta hyvin nopeasti, koska lehdessä ei juuri koskaan näytä olevan hiukkaakaan kiinnostavaa sisältöä. TV-mainoksia en ole katsellut sen jälkeen kun hankin tallentavan digiboksin (se on niitä ensimmäisiä lajiaan), koska katson ohjelmat vain tallennettuina, jotta voin hypätä mainoskatkojen yli.

Viime aikoina olen muutaman kerran kuitenkin huomannut, että mainoksien seuraamisesta olisi joskus hyötyäkin. Olen nimittäin tarvinnut joitain TV:ssä mainostettavia tuotteita, joiden olemassaolosta tai myyntipaikasta en olisi tiennyt mitään, jollei ystäväni olisi niistä kertonut. En myöskään juuri koskaan tiedä mielenkiintoisten TV-sarjojen alkamisesta, koska www.telkku.fi ei niistä erikseen huomauta. Tämän takia en taaskaan ehtinyt huomata Myytin Murtajien aloittaneen uusien jaksojen näyttämisen, ennenkuin sattumalta osuin telkkarin eteen oikeaan aikaan. Onneksi netti auttaa tässäkin. :-)

http://dsc.discovery.com/tv/mythbusters/

TMI - The New Title

I still haven't come up with a good title for my blog, but walking home from a coffee corner I like to frequent, I decided to use "TMI - The Philosophy of Jouni Vilkka". TMI here means just what it usually means: too much information! I have been told I tend to share too much, so why not use that as my title? The rest of the the title doesn't really refer to the first, but to the general content and subject of my ramblings and musings here. Or whatever category my writings tend to fall into.

A listing of the most important topics touched upon in my blog can be seen on the top of the main page of my blog. The clever, and those who speak Finnish, can also find a listing of the most important blog entries on my home page.

Pelitkö aiheuttavat väkivaltaa?

Tiede -lehden uutisen perusteella etsin artikkelin
"The Effect of Video Game Competition and Violence on Aggressive Behavior: Which Characteristic Has the Greatest Influence?"

Kirjoittajat Paul J. C. Adachi and Teena Willoughby, Brock University, Kanada.

PDF täällä.

Tutkimuksen mielenkiintoinen, mutta näin jälkikäteen ei ollenkaan yllättävä tulos on se, että aggressiota lisää ilmeisesti lähinnä tietokonepelien kilpailullisuus, ei niinkään väkivaltaisuus.

Ja miettikääpäs sitten urheilua, urheilun seuraajia, yms. ja heidän käytöstään etenkin urheilutapahtumien yhteydessä tai niihin liittyen. Ja verratkaapa sitten iltamyöhään kotona tietsikkansa ääressä virtuaalihahmoja lahtaaviin nörtteihin. Kummat vaikuttavat todennäköisemmin aggressiivisemmilta noin mielikuvien perusteella? Pitääkö minun oikeasti etsiä tutkimustuloksia?

Tai ajatelkaa vaikka kouluaikojanne, jos niitä muistatte. Kummat enemmän käyttäytyivät väkivaltaisesti, aggressiivisesti, tai muuten vaan törkeästi - nörtit vai urheilullisemmat tyypit? Eivätköhän jenkkien teinileffojen stereotypiat ole tässä aika realistisia: urheilijatyypit ovat nimenomaan niitä kiusaajia ja öykkäreitä aika helvetin paljon todennäköisemmin kuin nörtit.

Jos siis jotain pitää kieltää, kielletään kaikenlainen kilpailu. :-)

Lapsen kasvattajan tärkein velvollisuus

"Annetaan lasten olla lapsia" implikoi, ettei kasvateta heitä kohti aikuisuutta. Se on varsinaisen pahoinpitelyn jälkeen kai epäeettisin teko, mitä kasvattaja voi tehdä. Hänen velvollisuutensa on nimenomaan ohjata tähän pahaan maailmaan syntynyt lapsi potentiaalinsa mahdollisimman hyvin toteuttavaksi aikuiseksi, joka osaa sitten itseohjautuvasti toteuttaa itseään ja edistää yleistä hyvää.

Mielestäni kasvattajan tehtävä (kasvattajana) on nimenomaan (mielestäni itsestäänselvästi) kasvattaa lasta. Siis ei yrittää säilyttää lasta sellaisena kuin se on, vaan auttaa tätä kehittymään.

Olen monta kertaa kuullut (lähinnä tai ainoastaan äitien) valitusta, jonka olen tulkinnut niin, että he haluaisivat pitää lapsensa lapsina ja hoidettavinaan. Sellainen osoittaa mielestäni aika äärimmäistä itsekkyyttä. Hankkisivat vaikka koiran mieluummin. Koiraa saisi sitten helliä ja pitää lapsena sen koko eliniän. Ihmisen kasvattaminen on ihan eri juttu.

Ikävä kyllä ainakin osa lasten huoltajista jättää kasvattamisen lähes kokonaan koulun ja harrasteohjaajien tehtäväksi. Jotkut vanhemmat yrittävät hidastaa lastensa kehittymistä kohtelemalla heitä kuin pikkulapsia, riippumatta lastensa iästä ja kehitysvaiheesta. Tämä on sitä toimintaa, jota sanoin yllä ehkä pahoinpitelyn jälkeen pahimmaksi epäeettiseksi toiminnaksi, johon kasvattaja voi syyllistyä.

Lapset eivät itsekseen kovinkaan hyvin kehity aikuisiksi ihmisiksi. Lapsia täytyy aktiivisesti kasvattaa aikuisuuteen ja ihmisyyteen. Jos kasvattaja vain "antaa lasten olla lapsia", syyllistyy tehtäviensä laiminlyöntiin ja suorastaan lastensa tai kasvatettaviensa heittellejättöön.