***********
En haluaisi masentaa, mutta...
Oikeastaan suosittelen, että mietit oikein tarkkaan, mitä muuta voisit opiskella, ennen kuin haet yliopistoon filosofiaa (pääaineena) opiskelemaan. Ylipäätään mitään humanistista tai yhteiskuntatieteellistä alaa ei kannata opiskella pääaineena, ellei ole valmiiksi oikeasti rikas tai muuten kykenevä itsensä työllistämään. Paitsi - kuten minun tapauksessani - jos se on ainoa vaihtoehto.
Nämä alat yleensä nimittäin kouluttavat melkein ainoastaan tutkijan uraa kohti, eikä se ole mikään mukava vaihtoehto: monen vuoden koulutus, että voi yrittää päästä hankkimaan jatkokoulutusta, että voi sitten saada surkeita apurahoja joskus kun onnistaa, ja parhaassa tapauksessa määräaikaisen viran joiksikin vuosiksi, eikä muuten senkään palkka ole huima. Monet hankkivat opettajan pätevyyden saadakseen edes jostain koulusta joskus ehkä pysyvämmän opettajan paikan, mutta niidenkin hakijoita onkin sen takia etenkin isompien kaupunkien tienoilla paljon enemmän kuin työpaikkoja...
Kannattaa miettiä ja etsiä oikeita ammattivaihtoehtoja. Esim. voisiko sosiaalityö kiinnostaa? Ns. perusammatin hankkiminen olisi varmaan ollut useimmille yliopisto-opiskelijoille parempi vaihtoehto. Itseään voi sivistää työnsä ohella esim. saittini itsenäisen opiskelun ohjetta noudattamalla. Filosofiaa (tai muita humanistisia tai yhteiskuntatieteellisiä aloja) voi toki opiskella sivuaineena jonkun järkevämmän pääaineen ohella. Esim. tulevalle asianajajalle filosofian opiskelusta voisi olla hyötyä, kuten myös tulevalle lääkärille. Kauppatieteilijät varmaan menestyvät tässä maailmassa paljon filosofeja paremmin. Tekniset alat (ks. teknilliset yliopistot) ovat hyvin työllistäviä, tietääkseni. Poliiseja ja vartijoitakin tarvitaan varmaan enenevässä määrin. Ammattikorkeasta voi saada jonkun mukavaan toimistotyöhön pätevöittävän diplomin, joka ei tee omistajastaan "ylikoulutettua" useimpiin niistä töistä. Eikä ole myöhäistä lähteä ammattikouluunkaan, sillä päteviä putkimiehiä, sähkömiehiä, yms. tarvitaan jotakuinkin aina.
Ja lisää koulutustahan voi aina hankkia, kun on ensin saanut työkokemusta, ehkä jopa melko pysyvän työpaikan.
*
Jos nyt vielä haluat tietää, niin yritän vastata kysymyksiisi. :)
Filosofiaa (kuten muitakin humanistisia aineita) opetetaan kaikkialla melko samalla tavalla. Kursseja voi suorittaa käymällä luennoilla (ja tekemällä luentotentin tai useammin kirjoitelman), seminaarimuotoisena (niissä jokainen kirjoittaa artikkelin, josta yhdessä keskustellaan), tekemällä kirjatenttejä, tai kirjoittamalla kirjoitelmia. Pro gradu -tutkielma yleensä yllättää opiskelijat vaativuudellaan. Kannattaa harjoitella sitä varten kirjoittamalla kirjoitelmia ja vaikka osallistumalla keskusteluun jollain netin hieman tavallista fiksummilla keskustelualueilla (jos semmoisia löytää ja niihin riittää aikaa).
Lisää tietoa esim. täällä:
http://www.uta.fi/laitokset/
Kaikissa yliopistoissa on suurin piirtein samat systeemit.
Opiskelu yliopistossa on varsin itsenäistä. Ainejärjöstöjä ja muita opiskelijajärjestöjä on kyllä olemassa, kuten myös lukupiirejä, mutta on itsestä kiinni, kuinka näitä mahdollisuuksia hyödyntää. Monet (kuten minä) opiskelevat lähes täysin yksin. Mainitsin tästä, koska olen kuullut useiden opiskelijoiden kärsivän yksinäisyydestä ja tuen puutteesta, yms. Täällä ei ole sellaisia rakenteita kuin ehkä lukiossa, eikä sosiaalisia suhteita ole ehkä yhtä helppo luoda täällä kuin muualla. (Esim. ammattikorkeat ovat paljon koulumaisempia ja tässä mielessä ehkä mukavampia paikkoja.)
Olen nyt jatko-opiskelija (eli tarkoitukseni on valmistua joskus tohtoriksi, eli oikeaksi tutkijaksi), mutta erinomaisista opintosuorituksistani huolimatta tämä vaihe on todella vaikea. On hyvin todennäköistä, että epäonnistun, enkä koskaan valmistu tohtoriksi. Ja vaikka valmistuisinkin, voin silti joutua tekemään raksahommia yms. lopun ikääni. Olisin voinut valmistua ammattikorkeasta (jossa opiskelin jonkin aikaa) koodin vääntäjäksi ja tehdä nyt hyväpalkkaista työtä jossain toimistossa...
Jos varoituksistani huolimatta teet sen todennäköisen virheen, että opiskelet yliopistossa (etkä esim. teknillisessä yliopistossa), hanki työkokemusta vähintään joka kesä. Sillä on työmarkkinoilla enemmän arvoa kuin humanistisella maisterin tutkinnolla.
Onnea nyt kuitenkin, minkä tahansa tien valitsetkin!
