JUMALANPALVELUSKASVATUKSEN OPPIMATERIAALIA
7–9 -VUOTIAILLE MÄNTSÄLÄN SEURAKUNNASSA.
Sen tekijä on koonnut "oppimateriaalia, jota hyödynnettiin keväällä 2011 pidetyissä koulukinkereissä Mäntsälän alakouluissa" (tiivistelmä).
Heti alussa opinnäytteessä kerrotaan, että "Kirkon jumalanpalveluselämä on laajempi käsite kuin sunnuntain pääjumalanpalvelus. Kouluikäisten lasten jumalanpalveluselämään kuuluu mm. ilta- ja ruokarukoukset, koulujen päivänavaukset sekä leiri- ja kerhohartaudet" (s. 4).
Kyseessä on siis aivan selvästi lainvastaisen, tunnustuksellisen uskonnonopetuksen ja uskonnonharjoituksen tuominen kouluun! Ja tämä opinnäyte on ilmeisesti hyväksytty vuonna 2011!
Motiivi nimenomaan näin nuoriin kohdistuvan propagandan levittämiseksi paljastetaan myös heti:
"Opinnäytetyöni kohderyhmäksi valitsin 7–9-vuotiaat, koska eka-tokaluokkalaiset ovat usein
yhteistyökykyisiä, innokkaita ja nopeita oppimaan uutta." (s. 4.) Toisin sanoen, pienet lapset eivät vielä ole oppineet ajattelemaan kriittisesti ja uskovat herkemmin kaiken, mitä heille aikuiset, etenkin opettajan kaltaiset auktoriteettihahmot kertovat. Oppinsa he myös todennäköisimmin säilyttävät pitkään. Tämän takiahan Jesuiitat ovat pitkään kouluja pyörittäneet. Toiminta on paitsi laitonta, myös tietysti täysin epäeettistä.
Mielenkiintoisesti opinnäytteessä kerrotaan, että "Kirkkojärjestyksen 3 luvun 1 § todetaan että vanhemmille on annettu tehtävä huolehtia lapsen kristillisestä kasvatuksesta. Seurakunnan ja kummien tulee tukea heitä tässä tehtävässä. Kirkkojärjestyksen 3 luvun 2 § sanotaan, että seurakunnan on huolehdittava kirkon jäsenten kristillisestä kasvatuksesta. (Kirkkojärjestys 1993)" (s. 12.) Jos uskonnollinen kasvatus todellakin jätettäisiin vanhempien ja seurakuntien hoidettavaksi, tilanne olisikin paljon parempi. Ongelma syntyy heti, kun uskonnollinen kasvatus tuodaan kouluun, jonne se ei missään nimessä kuulu.
Suhonen kertoo (s. 25), kuinka Mäntsälän kouluissa toimittiin vuonna 2011:
Seurakunnan koulukinkereiden tarkoitus on tukea koulujen uskonnonopetusta. Varhaisnuorisotyöntekijät, mukana on mahdollisuuksien mukaan myös nuorisopappi, kiertävät kaikilla alakouluilla. Koulukinkerit ovat samalla hyvä tapa varhaisnuorisotyöntekijöiden kohdata alakouluikäisiä lapsia. Koulukinkerit pidetään luokissa, yhdelle oppitunnille kerrallaan osallistuu korkeintaan kaksi luokkaa. Koulut pyrkivät jaottelemaan oppilaita kohderyhmittäin, esimerkiksi luokittain 1-2lk, 3-4lk ja 5-6lk. Pienemmillä kouluilla jaottelu on 1-3lk ja 4-6lk tai kaikki oppilaat ovat yhtä aikaa seuraamassa koulukinkereitä. Koulukinkereiden, kesto on noin 45 minuuttia eli yhden oppitunnin mittainen. Keväällä 2011 pidettiin 58 koulukinkerioppituntia [...].
Koulukinkereiden tavoitteena oli perehdyttää oppilaita jumalanpalvelukseen sekä valmistaa heitä tulevaan pääsiäiskirkkoon, johon oppilaat osallistuvat hiljaisella viikolla.
Paitsi, että opinnäyte paljastaa uskonnonopetuksen tunnustuksellisuutta ja kirkon tunkeutumista kouluihin, se osoittaa myös, kuinka epätieteellisesti ammattikorkeakoulussakin voi opinnäytetyön kirjoittaa. Siinä pidetään nimittäin nähtävästi implisiittisenä lähtökohtana kristillisen maailmankuvan totuutta. Esim. sivulla 15 Suhonen kirjoittaa: "Lapsen on vaikea käsittää, että Jumala rakastaa pahoja ja haluaa antaa heillekin anteeksi."
Suhosen oma uskonnollisuus on onneksi tuotu eksplisiittisesti esiin (s. 30):
Jumalanpalvelus on ollut aina lähellä sydäntäni ja olen huolissani seurannut kun ihmisten osallistuminen jumalanpalveluksiin on vähentynyt, vaikka tänä päivänä seurakunnissa on tarjolla erilaisia jumalanpalveluksia.
Jos tunnustuksellinen uskonnollisuus hyväksytään kyseenalaistamattomaksi lähtökohdaksi ammatikorkeakoululaisen opinnäytetyössä, voi vain arvailla, kuinka tunnustuksellista uskonnonopetus edelleen suomalaisissa peruskouluissa on.
No comments:
Post a Comment