Olin Educa-messuilla jakamassa Vapaa-ajattelijain Liiton esitteitä opetusalan
ihmisille. Tämä oli ensimmäinen, mutta tuskin viimeinen kerta, kun olin
messuilla ständin takana. Aiemmin olin käynyt Educa-messuilla koulutuksen
yhteydessä, joten paikka ja useimmmat siellä esittäytymässä olevat tahot olivat
minulle jo ennestään tuttuja. Meidän ständimme oli mielestäni sille juuri
sopivassa paikassa, kansalaisvaikuttamisen toriksi kutsutulla tiiviillä erikoisalueella,
suurin piirtein keskellä messuhallia. Valvoin pistettämme enimmän osan aikaa
yksin ja jonkin aikaa yhdessä Lasse Pylkin kanssa. Muutaman kerran Lassekin
miehitti asemaamme minun käydessä syömässä.
Pyrin houkuttelemaan ihmisiä ständillemme ystävällisillä tervehdyksillä.
Pöydällä esitteidemme keskellä oli myös tarjolla karkkia, joka houkutteli
etenkin paikalla olevia lapsia käymään pisteellämme useammankin kerran. Joskus
annoin heillekin esitteitä mukaan.
En edes yrittänyt pysäyttää ihmisiä, jotka olivat selvästi
(kävelynopeuden perusteella) menossa johonkin, tai jotka olivat muuten selvästi
meitä vältteleviä (muun muassa siksi, että olivat jo esitteitämme katsoneet).
Vain harvat messuvieraat kulkivat ohi nenäänsä nyrpistäen, selvästi
vastenmielisyyttään osoittaen. Muutamat kielteisesti Liittoon tai edustamiimme
asioihin suhtautuvat kommentoivat meille henkilökohtaisesti suoraan ja – kuten
näissä asioissa kokemukseni mukaan on tavallista – selvästi tuntematta juurikaan
kommentoimaansa asiaa. Ainakin pari vierasta kertoi olevansa jopa
vapaa-ajattelija yhdistysten jäseniä ja muutama olevansa vapaa-ajattelijoita
ilman jäsenyyttä. Myös jotkut uskonnolliset ihmiset kertoivat kannattavansa
(joitakin) pyrkimyksiämme. Eräs jopa sanoi, että voisi liittyä takaisin kirkkoon,
jos se ensin erotettaisiin valtiosta.
Eniten pyrin mainostamaan elämänkatsomustietoesitettämme,
toissijaisesti lehtiämme (Vapaa Ajattelijan lisäksi meillä oli Helsingin
vapaa-ajattelijoiden tekemää Uskomaton-lehteä ja joitakin vanhoja Protulehtiä).
Muita esitteitä esittelin vain niille, joilla oli vielä näiden jälkeen
mielenkiintoa jäljellä. Suurimmalla osalla oli. Kaikki eivät tietenkään
ottaneet esitteitä mukaansa, koska messuilta oli kertynyt jo muutenkin
tarpeeksi kannettavaa. Vain harvat olivat ymmärtäneet ottaa mukaansa
selkärepun.
Pääosin suhtautuminen meihin, siis Vapaa-ajattelijain
Liittoon, oli siis nähdäkseni myönteistä. Useimmat läheltä kulkijat sain
pysähtymään ständillämme ja ottamaan esitteitämme. Monet sanoivat olevansa
samaa mieltä Liiton kanssa esim. siitä, ettei uskonto kuulu kouluun.
Keskusteluja syntyi monienkin messuvieraiden kanssa. Jotkut heistä jäivät
puhelemaan kanssani enemmän tai vähemmän vapaa-ajatteluun liittyvistä asioista
useaksi minuutiksikin, parantaen päivääni merkittävästi. Erityisen miellyttävä
oli eräs teologian opiskelija, jonka kanssa olisin mielelläni jutellut
enemmänkin.
Pääsin lauantaina kurkistamaan muiden esittäytyjien ständejä
ja keräämään heitlä enemmän tai vähemmän tarpeellisia näytteitä, kuten
mainosheijastimia. Kahvi ja etenkin ruoka messukeskuksessa oli mielestäni
turhan kallista, kuten odottaa saattoi. Ilmaista kahvia oli onneksi tarjolla
kansalaisvaikuttamisen torin kahvinurkassa lähellä omaa ständiämme.
