Educa-raportti

Olin Educa-messuilla jakamassa Vapaa-ajattelijain Liiton esitteitä opetusalan ihmisille. Tämä oli ensimmäinen, mutta tuskin viimeinen kerta, kun olin messuilla ständin takana. Aiemmin olin käynyt Educa-messuilla koulutuksen yhteydessä, joten paikka ja useimmmat siellä esittäytymässä olevat tahot olivat minulle jo ennestään tuttuja. Meidän ständimme oli mielestäni sille juuri sopivassa paikassa, kansalaisvaikuttamisen toriksi kutsutulla tiiviillä erikoisalueella, suurin piirtein keskellä messuhallia. Valvoin pistettämme enimmän osan aikaa yksin ja jonkin aikaa yhdessä Lasse Pylkin kanssa. Muutaman kerran Lassekin miehitti asemaamme minun käydessä syömässä.

Pyrin houkuttelemaan ihmisiä ständillemme ystävällisillä tervehdyksillä. Pöydällä esitteidemme keskellä oli myös tarjolla karkkia, joka houkutteli etenkin paikalla olevia lapsia käymään pisteellämme useammankin kerran. Joskus annoin heillekin esitteitä mukaan.

En edes yrittänyt pysäyttää ihmisiä, jotka olivat selvästi (kävelynopeuden perusteella) menossa johonkin, tai jotka olivat muuten selvästi meitä vältteleviä (muun muassa siksi, että olivat jo esitteitämme katsoneet). Vain harvat messuvieraat kulkivat ohi nenäänsä nyrpistäen, selvästi vastenmielisyyttään osoittaen. Muutamat kielteisesti Liittoon tai edustamiimme asioihin suhtautuvat kommentoivat meille henkilökohtaisesti suoraan ja – kuten näissä asioissa kokemukseni mukaan on tavallista – selvästi tuntematta juurikaan kommentoimaansa asiaa. Ainakin pari vierasta kertoi olevansa jopa vapaa-ajattelija yhdistysten jäseniä ja muutama olevansa vapaa-ajattelijoita ilman jäsenyyttä. Myös jotkut uskonnolliset ihmiset kertoivat kannattavansa (joitakin) pyrkimyksiämme. Eräs jopa sanoi, että voisi liittyä takaisin kirkkoon, jos se ensin erotettaisiin valtiosta.

Eniten pyrin mainostamaan elämänkatsomustietoesitettämme, toissijaisesti lehtiämme (Vapaa Ajattelijan lisäksi meillä oli Helsingin vapaa-ajattelijoiden tekemää Uskomaton-lehteä ja joitakin vanhoja Protulehtiä). Muita esitteitä esittelin vain niille, joilla oli vielä näiden jälkeen mielenkiintoa jäljellä. Suurimmalla osalla oli. Kaikki eivät tietenkään ottaneet esitteitä mukaansa, koska messuilta oli kertynyt jo muutenkin tarpeeksi kannettavaa. Vain harvat olivat ymmärtäneet ottaa mukaansa selkärepun.

Pääosin suhtautuminen meihin, siis Vapaa-ajattelijain Liittoon, oli siis nähdäkseni myönteistä. Useimmat läheltä kulkijat sain pysähtymään ständillämme ja ottamaan esitteitämme. Monet sanoivat olevansa samaa mieltä Liiton kanssa esim. siitä, ettei uskonto kuulu kouluun. Keskusteluja syntyi monienkin messuvieraiden kanssa. Jotkut heistä jäivät puhelemaan kanssani enemmän tai vähemmän vapaa-ajatteluun liittyvistä asioista useaksi minuutiksikin, parantaen päivääni merkittävästi. Erityisen miellyttävä oli eräs teologian opiskelija, jonka kanssa olisin mielelläni jutellut enemmänkin.

Pääsin lauantaina kurkistamaan muiden esittäytyjien ständejä ja keräämään heitlä enemmän tai vähemmän tarpeellisia näytteitä, kuten mainosheijastimia. Kahvi ja etenkin ruoka messukeskuksessa oli mielestäni turhan kallista, kuten odottaa saattoi. Ilmaista kahvia oli onneksi tarjolla kansalaisvaikuttamisen torin kahvinurkassa lähellä omaa ständiämme.