Huomasin äsken (2013-12-25-22-55) seuraavan tekstin alun jääneen joskus keskeneräisenä julkaisematta blogissani. Saatoin julkaista sen opettajankoulutuksen yhteydessä käytetyssä WordPress -blogissani, mutta sitä ei enää ole ja koska tämä nyt kerran löytyi, niin julkaistaan nyt sitten täällä:
Yritän saada ajatuksiani lähitulevaisuudessa päättyvästä
koulutuksesta hieman kasaan tähän kirjoitukseeni.
Kun koulutuksen alussa tutkin opetussuunnitelmaa, se näytti aika
hurjalta. Epäilin mahdollisuuksiani saada suoritettua opettajankoulutus
yhdessä lukuvuodessa. Halusin silti valita hieman enemmän opiskeltavaa
kuin minimivaatimus olisi ollut – osin ihan vain siksi, että halusin
“varmuuden vuoksi” saada kokonaismerkinnän kasvatustieteen
aineopinnoista, kun kerran siihen oli mahdollisuus. Eihän sitä tiedä,
jos vaikka jatkan alan opiskelua myöhemmin.
Nyt lähes kaikki kurssit on jo suoritettu. Enää joitain Opeksin
lyhyitä erikoiskursseja on jäljellä, kuten animaatiopaja (joka kuulostaa
mielenkiintoiselta). Välillä oli vähän rankkaa ja aikataulu kireällä,
eikä tuntunut paljon jäävän aikaa yksityiselämälle.
Kasvatustieteen opinnot, erityisesti metodikurssi (KASOP5) ja
Johdatus mediakasvatukseen olivat mielenkiintoisempia kuin osasin
odottaa. Opetusharjoittelut ja niihin liittyvä didaktiikan opetus ja
käytännön ohjeet Normaalikoulun ohjaavalta opettajalta olivat erittäin
hyödyllisiä: nyt tunnen voivani opettaa ja erityisesti valmistautua
tuntien ja kurssien pitämiseen aivan toisin kuin ennen koulutusta
(jolloin tein joitakin lyhyitä sijaisuuksia eri kouluissa).
Opeksilaisille annettu äänenkäytön koulutus oli todella hyvää ja
täytyykin alkaa käydä siihen liittyviä muistiinpanoja uudestaan läpi,
koska isojen luokkien kanssa äänenkäyttö näyttää olevan varsin
merkittävä asia. Olen tottunut puhumaan aika hiljaa, joten nyt täytyy
totutella puhumaan kovempaa.
Jään odottelemaan viimeisiä koulutuksia, mutta koska tämä kirjoitus
jäänee viimeiseksi tässä blogissa, toivotan mahdollisille lukijoilleni
miellyttävää kevättä!
P.S. - Tuollainen oli siis tämä aiemmin täällä julkaisematta jäänyt raapaisuni. Tämän blogin viimeiseksi se ei kylläkään jää, ellei jotain varsin yllättävää ja ikävää tapahdu.
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
No comments:
Post a Comment