Näiden kirjoittajien(kin) takia kirkosta erotaan

Luin vaihteeksi tyypillisen kirkonpuolustajan kolumnin. Kirjoitin siihen välittömästi seuraavan kommentin.


Olipas konservatiivinen, sivistymättömyttä ja epärehellisyyttä osoittava kolumni. Siis juuri sitä, mitä monet kirkonpuolustajat niin mielellään kirjoittavat. Vähintään älyllistä epärehellisyyttä tai sitten melko käsittämätöntä typeryyttä edustaa tämä väitejoukko: "Toisaalta rahaa säästyy muutoinkin, kun ei usko, ei ole joulua, ei pääsiäistä eikä arkivapaita. Ei myöskään tarvitse kärsiä kummilasten rippijuhlia tai 90-vuotiaan tädin kahvisyntymäpäiviä."

Eiköhän kirjoittajakin ymmärrä aivan hyvin, että joulu ja pääsiäinen, siinä missä muutkin juhlapäivät, ovat kristinuskosta riippumattomia. Vai eikö muka niiden jouluun kuulu lahjoja, jotka eivät usko joulupukkiin? En viittaa vain perinteisten (esim. vuoden kiertoon liittyvien) juhlien pakanalliseen taustaan ja työväenliikkeen osuuteen vapaapäivien saamisesta lakiin ja työehtosopimuksiin. Tarkoitan ylipäätään sitä, että nykyään sivistyneissä, maallisissa valtioissa voidaan aivan hyvin päättää täysin maallisin perustein, millä tavalla vapaapäivät määräytyvät - ja tämän pitäisi kyllä olla aivan selvää kaikille.

Myös uskonnottomilla voi hyvinkin olla kummilapsia: he ovat voineet olla kirkon jäseniä tullessaan kummeiksi tai sitten koko kummisuhde voi olla alunperinkin täysin maallinen.

Ja tietysti uskonnottomilla voi olla 90-vuotiaita tätejä, joiden luona he todellakin voivat käydä, vaikka kirjoittaja epäilemättä haluaakin kuvata uskonnottomat ihmisiksi, jotka vähät välittävät vanhuksista.

On erittäin hyvä, että uskovaiset tai muuten vaan kirkon puolustajat esittävät säännöllisesti oman eettisyytensä ja ajattelunsa tason tällaisilla kirjoituksilla. Juuri tällaiset kirjoitukset saavat vähänkin ajatteluun taipuvaiset ihmiset hakeutumaan eroon kirjoittajan kaltaisista ihmisistä ja näiden yhteisöistä ja siten edistävät valtion sekularisaatiokehitystä.

Oppimateriaalia uskonnonharjoittamiseen koulussa

Minut tunteva tai blogiani koskaan lukenut saattaa hämmästyä otsikosta. Syystäkin, nimittäin hämmästyin minäkin kun sain kuulla opinnäytteestä, jonka Minna Suhonen on Keski-pohjanmaan ammattikorkeakoulussa tehnyt. Sen nimi on

JUMALANPALVELUSKASVATUKSEN OPPIMATERIAALIA
7–9 -VUOTIAILLE MÄNTSÄLÄN SEURAKUNNASSA.

Sen tekijä on koonnut "oppimateriaalia, jota hyödynnettiin keväällä 2011 pidetyissä koulukinkereissä Mäntsälän alakouluissa" (tiivistelmä).

Heti alussa opinnäytteessä kerrotaan, että "Kirkon jumalanpalveluselämä on laajempi käsite kuin sunnuntain pääjumalanpalvelus. Kouluikäisten lasten jumalanpalveluselämään kuuluu mm. ilta- ja ruokarukoukset, koulujen päivänavaukset sekä leiri- ja kerhohartaudet" (s. 4).

Kyseessä on siis aivan selvästi lainvastaisen, tunnustuksellisen uskonnonopetuksen ja uskonnonharjoituksen tuominen kouluun! Ja tämä opinnäyte on ilmeisesti hyväksytty vuonna 2011!

Motiivi nimenomaan näin nuoriin kohdistuvan propagandan levittämiseksi paljastetaan myös heti:
"Opinnäytetyöni kohderyhmäksi valitsin 7–9-vuotiaat, koska eka-tokaluokkalaiset ovat usein
yhteistyökykyisiä, innokkaita ja nopeita oppimaan uutta." (s. 4.) Toisin sanoen, pienet lapset eivät vielä ole oppineet ajattelemaan kriittisesti ja uskovat herkemmin kaiken, mitä heille aikuiset, etenkin opettajan kaltaiset auktoriteettihahmot kertovat. Oppinsa he myös todennäköisimmin säilyttävät pitkään. Tämän takiahan Jesuiitat ovat pitkään kouluja pyörittäneet. Toiminta on paitsi laitonta, myös tietysti täysin epäeettistä.

Mielenkiintoisesti opinnäytteessä kerrotaan, että "Kirkkojärjestyksen 3 luvun 1 § todetaan että vanhemmille on annettu tehtävä huolehtia lapsen kristillisestä kasvatuksesta. Seurakunnan ja kummien tulee tukea heitä tässä tehtävässä. Kirkkojärjestyksen 3 luvun 2 § sanotaan, että seurakunnan on huolehdittava kirkon jäsenten kristillisestä kasvatuksesta. (Kirkkojärjestys 1993)" (s. 12.) Jos uskonnollinen kasvatus todellakin jätettäisiin vanhempien ja seurakuntien hoidettavaksi, tilanne olisikin paljon parempi. Ongelma syntyy heti, kun uskonnollinen kasvatus tuodaan kouluun, jonne se ei missään nimessä kuulu.

Suhonen kertoo (s. 25), kuinka Mäntsälän kouluissa toimittiin vuonna 2011:

Seurakunnan koulukinkereiden tarkoitus on tukea koulujen uskonnonopetusta. Varhaisnuorisotyöntekijät, mukana on mahdollisuuksien mukaan myös nuorisopappi, kiertävät kaikilla alakouluilla. Koulukinkerit ovat samalla hyvä tapa varhaisnuorisotyöntekijöiden kohdata alakouluikäisiä lapsia. Koulukinkerit pidetään luokissa, yhdelle oppitunnille kerrallaan osallistuu korkeintaan kaksi luokkaa. Koulut pyrkivät jaottelemaan oppilaita kohderyhmittäin, esimerkiksi luokittain 1-2lk, 3-4lk ja 5-6lk. Pienemmillä kouluilla jaottelu on 1-3lk ja 4-6lk tai kaikki oppilaat ovat yhtä aikaa seuraamassa koulukinkereitä. Koulukinkereiden, kesto on noin 45 minuuttia eli yhden oppitunnin mittainen. Keväällä 2011 pidettiin 58 koulukinkerioppituntia [...].

Koulukinkereiden tavoitteena oli perehdyttää oppilaita jumalanpalvelukseen sekä valmistaa heitä tulevaan pääsiäiskirkkoon, johon oppilaat osallistuvat hiljaisella viikolla. 

Paitsi, että opinnäyte paljastaa uskonnonopetuksen tunnustuksellisuutta ja kirkon tunkeutumista kouluihin, se osoittaa myös, kuinka epätieteellisesti ammattikorkeakoulussakin voi opinnäytetyön kirjoittaa. Siinä pidetään nimittäin nähtävästi implisiittisenä lähtökohtana kristillisen maailmankuvan totuutta. Esim. sivulla 15 Suhonen kirjoittaa: "Lapsen on vaikea käsittää, että Jumala rakastaa pahoja ja haluaa antaa heillekin anteeksi."

Suhosen oma uskonnollisuus on onneksi tuotu eksplisiittisesti esiin (s. 30):

Jumalanpalvelus on ollut aina lähellä sydäntäni ja olen huolissani seurannut kun ihmisten osallistuminen jumalanpalveluksiin on vähentynyt, vaikka tänä päivänä seurakunnissa on tarjolla erilaisia jumalanpalveluksia.

Jos tunnustuksellinen uskonnollisuus hyväksytään kyseenalaistamattomaksi lähtökohdaksi ammatikorkeakoululaisen opinnäytetyössä, voi vain arvailla, kuinka tunnustuksellista uskonnonopetus edelleen suomalaisissa peruskouluissa on.

Allekirjoittakaa kansalaisaloite katsomuksellisen yhdenvertaisuuden puolesta!

(Olen yksi tämän aloitteen tekijöistä.)

Yhdenvertainen Suomi - kansalaisaloite uskonnollisen ja vakaumuksellisen yhdenvertaisuuden puolesta on avattu kannatusilmoitusten keruuta varten. https://www.kansalaisaloite.fi/fi/aloite/707

Kansalaisaloitteen kotisivu on http://yhdenvertainensuomi.fi/

Yhdenvertainen Suomi -kansalaisaloitteeseen on tarkoitus kerätä yli 50 000 allekirjoitusta, jotta kansalaisaloite pääsisi eduskunnan käsittelyyn. Allekirjoitusten lisäksi Yhdenvertainensuomi.fi -työryhmän tarkoituksena on nostaa keskusteluun uskonnon ja omantunnon vapauteen ja vakaumusten yhdenvertaisuuteen liittyviä kysymyksiä, kuten oikeus uskonnon ja vakaumuksen yksityisyyteen, julkisen vallan toimintaansa liittämä uskonnonharjoitus,  pakollinen uskonnonopetus kouluissa sekä valtiokirkkojen rahoitukselliset etuoikeudet.

Kaikkia uskontoja ja uskonnottomia vakaumuksia tulisi kohdella yhdenvertaisesti Suomessa. Valtion tulee olla puolueeton suhteessa uskontoihin. Uskonto on saatava pitää yksityisasiana. Nyky-Suomessa varsinkin evankelis-luterilaisella kirkolla on lukuisia valtionkirkollisia etuoikeuksia suhteessa muihin uskontoihin ja uskonnottomiin katsomuksiin.

Kirkko on julkisoikeudellinen yhteisö, eli sen katsotaan olevan osa julkista valtaa. Kirkon etuoikeudet loukkaavat uskonnottomien ja toisuskoisten ihmisoikeuksia. Kirkolta on poistettava valtionkirkollinen ja julkisoikeudellinen erityisasema, jotta kaikkia kohdeltaisiin yhdenvertaisesti vakaumuksesta riippumatta. Tämän toteuttaminen edellyttää monien lakien muuttamista, myös perustuslain.