Kuvia ympärilläni

Elämismaailmamme on  varsin visuaalinen (ainakin ns. länsimaissa, mutta varmaan melko lailla kaikkialla nykyään). Myös tekstit kuuluvat yleensä visuaalisuuteen (pistekirjoitus siitä poikkeuksena), mutta kuvallisuus on puhtaasti visuaalista, sillä kuvaa ei voi (tietääkseni) oikeastaan kokea muuten kuin näkemällä. Tämä visuaalisuuden korostuminen (ehkä jopa ylikorostuminen) on erityisen suuri ongelma näkövammaisten osalta, mutta siihen liittynee muitakin ongelmia. Erityisesti ärsyttävää on se, että luullakseni suurin osa tästä visuaalisuudesta on kaupallista, (yksityis)yritysten markkinointia. Etenkin katunäkymissä tämä on ikävän selvää.

Näkisin kadunvarsilla paljon mieluummin ei-kaupallisia kuvia, vaikkapa taideteoksia, mutta niiden sijaan näen lähinnä mainoskylttejä: yritysten nimiä ja ulkomainoksia. Ainoan vastakohdan niille taitavat tuoda graffitit, jotka taas ovat nähdäkseni vain rumia suttuja -- jos ne jotain viestittävät, en ehkä edes halua tietää, mitä.

Lehdissä, etenkin aikakauslehdissä (jopa Tiede -lehdessä), kuvat vievät suuren osan sivujen pinta-alasta. Monet lehdet on tarkoitettu vain kevyeksi vilkuiltavaksi, eikä vakavammissakaan ole sinänsä haitaksi jos informatiivisten kuvien ohella käytetään joitakin vain lukukokemusta miellyttävämmäksi tekeviä kuvia. Sen sijaan erityisesti naistenlehdet tuntuvat sisältävän suorastaan haitallista materiaalia.

Tässä esimerkki. Muita voit vaikka tilata täältä.

Tarkoitan tietysti nykyään jo paljon (muttei ehkä vielä puhki) puhuttuja kuvia etenkin naisista, mutta myös miehistä, jotka vaikuttavat etenkin nuoriin mieliin haitallisesti. Naistenlehtiä lukevat tytöt voivat saada itsetunto-ongelmia (ja mm. syömishäiriöitä) näistä leikattujen ja meikattujen naisten photoshopatuista kuvista, jotka tavoittelevat sellaisia kauneusihanteita, joihin kuolevainen ihminen ei pysty. Siksi mielestäni pornon ja väkivaltaviihteen sijasta kielletyksi kannattaisi mieluummin asettaa tämä paljon haitallisempi median muoto.