Netti ja ystävyys

Lueskelin taas viinilasi kädessä teosta Kynäslahti, Kupiainen & Lehtonen (toim.): Näkökulmia mediakasvatukseen. Mediakasvatusseuran julkaisuja 1/2007. Siinä on artikkeli nimeltä "Tunteella ja järjellä nettiin – Internetissä tarvitaan uudenlaisia mediataitoja" (kirjoittajina Suvi Tuominen ja Anu Mustonen). Ehkä johtuu osittain viinistäkin, mutta nyt alkoi kiinnostaa.

Artikkelissa kerrotaan tutuista asioista, joihin haluan tehdä muutaman henkilökohtaisen lisäyksen. Ehkä sitten selvempänä poistan koko tämän tekstin, tai sitten en. Sosiaalisen median yksi puoli on juuri tämä, eli mahdollisuus tehdä itsensä naurunalaiseksi poikkeuksellisen monen ihmisen edessä. Asiaan.


Artikkelissa huomautetaan hyödyllisesti esimerkiksi siitä, että nettiystävyys (ja -rakkauskin) on paitsi jo ihan normaalia, se on myös jollain tapaa parempaa kuin perinteisempi kasvokkaisen elämän ystävyys. Näin siksi, että ihmiset voivat jopa asua vaikka kuinka kauan yhdessä silti oikeasti tuntematta toisiaan. Tämä tuntemattomuus voi sitten tietysti tulla esiin jossain yllättävässä tilanteessa, kun selviää, ettei toinen ajatellutkaan niinkuin oli itse ajatellut. Netin kautta muodostettu ystävyys tai mikä vain suhde on lähes välttämättä tässä erilainen, sillä se perustuu sanalliseen kommunikaatioon aivan toisella tavalla kuin "reaalimaailman" kontaktit. Kun ystävyys perustuu (edelleenkin usein kirjalliseen) keskusteluun, ystävystyvät ihmiset oppivat tuntemaan toisensa paljon paremmin kuin muuten olisi mahdollista.

Olen jopa tätä oivallusta käyttänyt hyväksi siinä, että olen kehottanut avioliitossa olevia kirjoittamaan toisilleen joko perinteisesti paperin tai sitten sähköpostin välityksellä. Teknologioihin (siis myös perinteisiin kynään ja paperiin) liittyvän tietyn etäännyttävän vaikutuksen takia sanallinen kommunikaatio esimerkiksi riitatilanteessa on helpottava jo siksikin, että se auttaa rauhoittamaan voimakkaina vellovat tunteet, joita taas kasvokkainen kommunikaatio ruumiinkielineen vain ruokkisi. Tämä voi tietysti olla haitaksi myönteisten tunteiden osalta, mutta toisaalta sitä voidaan haluttaessa ainakin jonkin verran kiertää. Toisaalta järkevyys on aina parempi kuin voimakkaat tunteet, joten ehkä tätä ei edes pitäisi nähdä ongelmana?

Netin hyödyllisyys ystävyyssuhteissa on tullut omalla kohdallani selväksi jo kauan sitten. Olen nimittäin jo 1990-luvulta lähtien toiminut terapeuttisena ystävänä netin kautta tapaamilleni ihmisille. On vaikea uskoa, että samanlaista suhdetta voisi kovin helposti muodostaa IRL (In Real Life), kuten nettikielellä sanotaan.

Minusta netti on yksi kaikkien aikojen hienoimmista ja parhaimmista keksinnöistä, koska se voi yhdistää ihmisiä ennennäkemättömällä tavalla, sekä tuoda tietoa lähes kaikkien saataville varsin helposti. Tietysti siinä on ongelmansa, niinkuin kaikessa. On kuitenkin tärkeää opettaa jo lapsia (sekä tietysti myös aikuisia) netin käytössä. Tätä varten pitäisi julkaista kunnollinen netin käytön ja netiketin opas, joka olisi mieluiten ilmainen. Siinä opetettaisiin kriittistä suhtautumista nettiin ja tiedonhakua yms., sekä käytössääntöjä ja järkevän toiminnan suosituksia. Siinä kerrottaisiin siis esimerkiksi, ettei nuoren ole järkevää välttämättä esiintyä netissä omalla virallisella nimellään, eikä välttämättä kannata lähettää kavereilleen tai ladata kuvagalleriaan sellaisia kuvia, joita ei haluaisi kaikkien nähtäville. Oleellista olisi selittää, miksi peruskäytössääntöjä on hyvä noudattaa etenkin netissä (mutta muuallakin). Tähän kuuluu myös hyväntahtoisen tulkinnan periaatteen selittäminen ja perustelu. Tietysti siinä pitäisi kertoa myös lakiasiat, eli mikä on laitonta ja mikä ei. Yhtä tärkeää kuitenkin on kertoa ovelista mainonta- ja manipulointikeinoista, joita netin ja muidenkin medioiden kautta voidaan käyttää.