Mainoksista hyötyäkin

Olen hyvin pitkään vältellyt mainoksia. Ovessani on noin kymmenen vuotta ollut ilmaisjakelukielto, enkä yleensä katsele mainoksia niistäkään lehdistä joita minulle tulee. Selaan kyllä nykyään jonkun kauppaketjun tms. lehteä, jotka minulle nimellä tulevat, koska olen ketjun kortin omistaja, mutta hyvin nopeasti, koska lehdessä ei juuri koskaan näytä olevan hiukkaakaan kiinnostavaa sisältöä. TV-mainoksia en ole katsellut sen jälkeen kun hankin tallentavan digiboksin (se on niitä ensimmäisiä lajiaan), koska katson ohjelmat vain tallennettuina, jotta voin hypätä mainoskatkojen yli.

Viime aikoina olen muutaman kerran kuitenkin huomannut, että mainoksien seuraamisesta olisi joskus hyötyäkin. Olen nimittäin tarvinnut joitain TV:ssä mainostettavia tuotteita, joiden olemassaolosta tai myyntipaikasta en olisi tiennyt mitään, jollei ystäväni olisi niistä kertonut. En myöskään juuri koskaan tiedä mielenkiintoisten TV-sarjojen alkamisesta, koska www.telkku.fi ei niistä erikseen huomauta. Tämän takia en taaskaan ehtinyt huomata Myytin Murtajien aloittaneen uusien jaksojen näyttämisen, ennenkuin sattumalta osuin telkkarin eteen oikeaan aikaan. Onneksi netti auttaa tässäkin. :-)

http://dsc.discovery.com/tv/mythbusters/

TMI - The New Title

I still haven't come up with a good title for my blog, but walking home from a coffee corner I like to frequent, I decided to use "TMI - The Philosophy of Jouni Vilkka". TMI here means just what it usually means: too much information! I have been told I tend to share too much, so why not use that as my title? The rest of the the title doesn't really refer to the first, but to the general content and subject of my ramblings and musings here. Or whatever category my writings tend to fall into.

A listing of the most important topics touched upon in my blog can be seen on the top of the main page of my blog. The clever, and those who speak Finnish, can also find a listing of the most important blog entries on my home page.

Pelitkö aiheuttavat väkivaltaa?

Tiede -lehden uutisen perusteella etsin artikkelin
"The Effect of Video Game Competition and Violence on Aggressive Behavior: Which Characteristic Has the Greatest Influence?"

Kirjoittajat Paul J. C. Adachi and Teena Willoughby, Brock University, Kanada.

PDF täällä.

Tutkimuksen mielenkiintoinen, mutta näin jälkikäteen ei ollenkaan yllättävä tulos on se, että aggressiota lisää ilmeisesti lähinnä tietokonepelien kilpailullisuus, ei niinkään väkivaltaisuus.

Ja miettikääpäs sitten urheilua, urheilun seuraajia, yms. ja heidän käytöstään etenkin urheilutapahtumien yhteydessä tai niihin liittyen. Ja verratkaapa sitten iltamyöhään kotona tietsikkansa ääressä virtuaalihahmoja lahtaaviin nörtteihin. Kummat vaikuttavat todennäköisemmin aggressiivisemmilta noin mielikuvien perusteella? Pitääkö minun oikeasti etsiä tutkimustuloksia?

Tai ajatelkaa vaikka kouluaikojanne, jos niitä muistatte. Kummat enemmän käyttäytyivät väkivaltaisesti, aggressiivisesti, tai muuten vaan törkeästi - nörtit vai urheilullisemmat tyypit? Eivätköhän jenkkien teinileffojen stereotypiat ole tässä aika realistisia: urheilijatyypit ovat nimenomaan niitä kiusaajia ja öykkäreitä aika helvetin paljon todennäköisemmin kuin nörtit.

Jos siis jotain pitää kieltää, kielletään kaikenlainen kilpailu. :-)

Lapsen kasvattajan tärkein velvollisuus

"Annetaan lasten olla lapsia" implikoi, ettei kasvateta heitä kohti aikuisuutta. Se on varsinaisen pahoinpitelyn jälkeen kai epäeettisin teko, mitä kasvattaja voi tehdä. Hänen velvollisuutensa on nimenomaan ohjata tähän pahaan maailmaan syntynyt lapsi potentiaalinsa mahdollisimman hyvin toteuttavaksi aikuiseksi, joka osaa sitten itseohjautuvasti toteuttaa itseään ja edistää yleistä hyvää.

Mielestäni kasvattajan tehtävä (kasvattajana) on nimenomaan (mielestäni itsestäänselvästi) kasvattaa lasta. Siis ei yrittää säilyttää lasta sellaisena kuin se on, vaan auttaa tätä kehittymään.

Olen monta kertaa kuullut (lähinnä tai ainoastaan äitien) valitusta, jonka olen tulkinnut niin, että he haluaisivat pitää lapsensa lapsina ja hoidettavinaan. Sellainen osoittaa mielestäni aika äärimmäistä itsekkyyttä. Hankkisivat vaikka koiran mieluummin. Koiraa saisi sitten helliä ja pitää lapsena sen koko eliniän. Ihmisen kasvattaminen on ihan eri juttu.

Ikävä kyllä ainakin osa lasten huoltajista jättää kasvattamisen lähes kokonaan koulun ja harrasteohjaajien tehtäväksi. Jotkut vanhemmat yrittävät hidastaa lastensa kehittymistä kohtelemalla heitä kuin pikkulapsia, riippumatta lastensa iästä ja kehitysvaiheesta. Tämä on sitä toimintaa, jota sanoin yllä ehkä pahoinpitelyn jälkeen pahimmaksi epäeettiseksi toiminnaksi, johon kasvattaja voi syyllistyä.

Lapset eivät itsekseen kovinkaan hyvin kehity aikuisiksi ihmisiksi. Lapsia täytyy aktiivisesti kasvattaa aikuisuuteen ja ihmisyyteen. Jos kasvattaja vain "antaa lasten olla lapsia", syyllistyy tehtäviensä laiminlyöntiin ja suorastaan lastensa tai kasvatettaviensa heittellejättöön.

Twelve posts on The Phenomenon of Religion

A while back I read The Phenomenon of Religion. A Thematic Approach by Moojan Momen, published by Oneworld Publications, 1999. Here is a list of all the 12 commentaries on that book that I have previously posted in my blog, in chronological order:

1. Thematically about religion

2. Eastern and Western religions

3. Features of a Religious Experience

4. Pathways to Religious Experience

5. Faith and Belief (and Superstition)

6. Acquisition of Religious Belief

7. Religious Conversion

8. The Religious Life

9. Trance and Religious Experience

10. The Origins of the Hadith

11. Fundamentalism and Liberalism

12. Modernism and Religion

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Modernism and Fundamentalism in Islam (in 8 parts)

Here are the links to all the 8 texts about a book concerning Modernism and Fundamentalism in Islam that I have previously posted in my blog (in chronological order):

Modernism and Fundamentalism in Islam. Part 1

Modernism and Fundamentalism in Islam. Part 2

Modernism and Fundamentalism in Islam. Part 3

Modernism and Fundamentalism in Islam. Part 4

Modernism and Fundamentalism in Islam. Part 5

Modernism and Fundamentalism in Islam. Part 6

Modernism and Fundamentalism in Islam. Part 7

Modernism and Fundamentalism in Islam. Part 8

 

Journalismin puutteista

Tämä nyt on jo aika usein soitettu levy, mutta koska se on niin tärkeä, niin soitetaan nyt vielä kerran:

Etenkin USA:ssa, mutta ehkäpä muuallakin, on typerästi korostunut sellainen näkemys, että "objektiivinen journalismi" esittää aina "asian molemmat (2) puolta", eli jonkun asian puolesta ja vastaan. Aihepiiristä on ollut USA:ssa keskustelua (ainakin Skeptical Inquirer -lehdessä) jo pitkän aikaa.

Tuo ajatteluhan sortuu nimittäin väärään dikotomiaan (miksi 2 ja vain 2 näkemystä asiasta?), sekä johtaa kyvyttömyyteen arvioida eri näkemysten painoarvoa ja argumentaatiota (siis journalistin toimesta). Tämä tietysti sopii relativistiseen ajatteluun, jonka mukaan mitään totuutta ei olekaan, mutta tämmöinen naivius ei oikein sovi aikuisille. Siitä seuraa, että lehdissä yms. esitetään kuin saman arvoisina vaikkapa evoluutio ja kreationismi, ihmisten aiheuttama ilmastonmuutos ja sen kieltäminen, yms.

Lukijan tai katsojan tehtäväksi jää vain valita kummasta tykkää enemmän. Yleensähän asiat esitetään niin suppeasti ja pinnallisesti, ettei esitysten perusteella voi niiden uskottavuutta arvioida, eikä useimmilla ihmisillä ole kompetenssia muodostaa perusteltuja käsityksiä merkittävistä asioista. Journalisteilla pitäisi ammattinsa puolesta olla (siis sitä pitäisi voida vaatia), mutta eipä näytä yleensä olevan.

Tekstejäni mediakasvatuskurssilta

Olen suorittamassa mediakasvatuksen peruskurssia kirjoittamalla blogiini aihepiirin tekstejä. Tässä luettelo tähän kurssiin liittyvistä postauksistani (julkaisuajan mukaan järjestettynä):

Johdatus mediakasvatukseen

Sanomalehdistä

Koulukiusaamisen uudet muodot

Median kasvattama

Netti ja ystävyys

Minä median käyttäjänä

Kerhot vastauksena lasten liialliselle mediankäytölle?

Mediapaasto

Medialukutaidon reflektointia

Valintoja mediassa

Pari loistavaa sarjista

Kuvia ympärilläni 

Journalismin puutteista

      (lisätty 2011-10-04)

Pelitkö aiheuttavat väkivaltaa?

      (lisätty 2011-10-10)

Mainoksista hyötyäkin

      (lisätty 2011-10-27)

Kuvia ympärilläni

Elämismaailmamme on  varsin visuaalinen (ainakin ns. länsimaissa, mutta varmaan melko lailla kaikkialla nykyään). Myös tekstit kuuluvat yleensä visuaalisuuteen (pistekirjoitus siitä poikkeuksena), mutta kuvallisuus on puhtaasti visuaalista, sillä kuvaa ei voi (tietääkseni) oikeastaan kokea muuten kuin näkemällä. Tämä visuaalisuuden korostuminen (ehkä jopa ylikorostuminen) on erityisen suuri ongelma näkövammaisten osalta, mutta siihen liittynee muitakin ongelmia. Erityisesti ärsyttävää on se, että luullakseni suurin osa tästä visuaalisuudesta on kaupallista, (yksityis)yritysten markkinointia. Etenkin katunäkymissä tämä on ikävän selvää.

Näkisin kadunvarsilla paljon mieluummin ei-kaupallisia kuvia, vaikkapa taideteoksia, mutta niiden sijaan näen lähinnä mainoskylttejä: yritysten nimiä ja ulkomainoksia. Ainoan vastakohdan niille taitavat tuoda graffitit, jotka taas ovat nähdäkseni vain rumia suttuja -- jos ne jotain viestittävät, en ehkä edes halua tietää, mitä.

Lehdissä, etenkin aikakauslehdissä (jopa Tiede -lehdessä), kuvat vievät suuren osan sivujen pinta-alasta. Monet lehdet on tarkoitettu vain kevyeksi vilkuiltavaksi, eikä vakavammissakaan ole sinänsä haitaksi jos informatiivisten kuvien ohella käytetään joitakin vain lukukokemusta miellyttävämmäksi tekeviä kuvia. Sen sijaan erityisesti naistenlehdet tuntuvat sisältävän suorastaan haitallista materiaalia.

Tässä esimerkki. Muita voit vaikka tilata täältä.

Tarkoitan tietysti nykyään jo paljon (muttei ehkä vielä puhki) puhuttuja kuvia etenkin naisista, mutta myös miehistä, jotka vaikuttavat etenkin nuoriin mieliin haitallisesti. Naistenlehtiä lukevat tytöt voivat saada itsetunto-ongelmia (ja mm. syömishäiriöitä) näistä leikattujen ja meikattujen naisten photoshopatuista kuvista, jotka tavoittelevat sellaisia kauneusihanteita, joihin kuolevainen ihminen ei pysty. Siksi mielestäni pornon ja väkivaltaviihteen sijasta kielletyksi kannattaisi mieluummin asettaa tämä paljon haitallisempi median muoto.